6.14.2017

Puheluista ja luontoelämyksistä

Mutsi soittaa nykyään joka päivä. Vuosi sitten minä soitin joka päivä ja kuulin väsynystä ja ärtymystä luurin toisessa päässä. Mikä ei tarkoita, että sitä olisi siellä aina ollut.

En ihan tiedä, mitä hän nyt kuulee, mutta ehkä jotain - siksi soittelu. Hän ei kuitenkaan osaa kysyä enkä minä osaa kertoa; en oikein tiedä mitä tässä edes kertoisi.

Olen yhtäkkiä ihan saatanallisen väsynyt. En jaksa juosta, en edes ajatella juoksemista.

---

Väsymyksestä huolimatta mietin, että veisin skidin suolle (autolla; luontokokemusten aatelia.) Uskon vahvasti luontokokemusten merkitykseen. Niin uskoivat vanhempanikin - äsken telkkarissa mainostettiin Hossan kansallispuiston avajaisia, ja siitäpä muistin, että kävimme kerran siellä vaeltamassa. Viikon luontoäänenä muistan vanhempieni riidan viimeisenä iltana. Mutta kai siellä jotain kivaa luontoakin oli.

Ehkä menemme kävellen Kivinokkaan, jossa kireiden äitien esiintyvyys on tiettävästi vähäinen vaikka punkkeja löytyykin lampaiden ravinnoksi asti.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kahvinjuontipäiväkirja+ Blog design by labinastudio.