7.07.2017

Vaste

Vasteeni masennuslääkkeelle on ollut ilmeisesti tosi hyvä.

Se on ollut niin hyvä, että on taas tunnettu kaikenlaisia tunteita, kuten:

  • Onko sitä ihminen masentunut ollenkaan, jos tähän tahtiin poukkoaa takaisin kun saa vähän escitalopramia?
  • Ei saatana olin juuri palaverissa kaksi ja puoli tuntia ja pystyin keskittymään yli 20 minuuttia! Enkä kertaakaan meinannut tunkea kynää silmäkulman kautta aivoihin vain päästäkseni pois! Tällaistako se muista ihmisistä on?
  • Miksi muut masentuvat niin, että ovat suhteettoman surullisia, mutta kun minä masennun, olen vain ihan. Vitun. Vihainen. Koko. Ajan. Kysymysmerkki.
  • Hiusten harjaaminen ei enää satu! Miten voi masennuslääke auttaa arkaan päänahkaan? Miten voi yhtäkkiä elämä olla helppoa kun hiuksetkin voi harjata ihan noin vain!
  • Ja jos vielä vertaillaan, niin miksi muut masentuvat niin, että heiltä menee ruokahalu ja he ovat laihoja ja kauniita ja traagisia, mutta minä syön hapankorppuja kuin aikoisin muuttua norpaksi ja lihon viisi kiloa puolessa vuodessa?
  • Toisaalta onpa ihanaa olla niinkin, ettei ole pakko syödä hapankorppuja koko ajan, ja sitä paitsi kävely tuntuu tosi kivalta tätä nykyä. Ilmeisesti en ole ainakaan puoleentoista vuoteen kävellyt, vaan rahjustanut eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä.

Semmoista. 

1 kommentti

Kahvinjuontipäiväkirja+ Blog design by labinastudio.