Luin ruokablogia.
Sen pitäjä kertoi, ettei yleensä syö parsaa ennen kuin sitä saa kotimaisena. Minä mietin satokausia ja kotimaisuusastetta. Suurimman osan vuottahan paikallinen kausivihannes on pikkelssöity punajuuri, tai mahdollisesti maakellariin varastoitu lanttu.
Oma lähestymiseni on pragmaattisempi. Olen syönyt parsaa pari nippua viikossa tismalleen siitä hetkestä kun sitä kaupoista alkoi löytyä. En pääse kaupasta ulos ostamatta parsaa. Tätä jatkuu kunnes parsakausi loppuu, latvukseni muuttuu vihreäksi tai kyllästyn.
Ensin parsa tuli Meksikosta ja maksoi kuusi euroa nippu. Nyt se tulee Espanjasta ja maksaa kaksi euroa. Kohta se tulee Suomesta ja maksaa varmaan taas kuusi euroa.
En oikein osaa sanoa, mikä on globaalisti järkevää: viljellä Suomessa vihanneksia yli kolme ja puoli viikkoa kestävän satokauden vai roudata vihanneksia tänne muualta. Sen tiedän, että en aio jatkossakaan heittäytyä vain lantunsyöjäksi.
Sitä paitsi parsa on tosi kätevää. Se on erinomaisen helppo valmistaa lounaaksi paahtamalla se uunissa yhdessä pakastefalafelien kanssa. Bonuksena puolet ateriasta näyttää Instagram-kelpoiselta (ja koko ateria siltä, että kokkaaja tulee kuolemaan yksin kahdeksantoista koiransa ympäröimänä, mutta ei siitä sen enempää.)
Sen pitäjä kertoi, ettei yleensä syö parsaa ennen kuin sitä saa kotimaisena. Minä mietin satokausia ja kotimaisuusastetta. Suurimman osan vuottahan paikallinen kausivihannes on pikkelssöity punajuuri, tai mahdollisesti maakellariin varastoitu lanttu.
Oma lähestymiseni on pragmaattisempi. Olen syönyt parsaa pari nippua viikossa tismalleen siitä hetkestä kun sitä kaupoista alkoi löytyä. En pääse kaupasta ulos ostamatta parsaa. Tätä jatkuu kunnes parsakausi loppuu, latvukseni muuttuu vihreäksi tai kyllästyn.
Ensin parsa tuli Meksikosta ja maksoi kuusi euroa nippu. Nyt se tulee Espanjasta ja maksaa kaksi euroa. Kohta se tulee Suomesta ja maksaa varmaan taas kuusi euroa.
En oikein osaa sanoa, mikä on globaalisti järkevää: viljellä Suomessa vihanneksia yli kolme ja puoli viikkoa kestävän satokauden vai roudata vihanneksia tänne muualta. Sen tiedän, että en aio jatkossakaan heittäytyä vain lantunsyöjäksi.
Sitä paitsi parsa on tosi kätevää. Se on erinomaisen helppo valmistaa lounaaksi paahtamalla se uunissa yhdessä pakastefalafelien kanssa. Bonuksena puolet ateriasta näyttää Instagram-kelpoiselta (ja koko ateria siltä, että kokkaaja tulee kuolemaan yksin kahdeksantoista koiransa ympäröimänä, mutta ei siitä sen enempää.)
