Minulla on kiusallinen vaiva. Kuulemma kuorsaan.
Ounastelen, että homma liittyy suurelta osin siihen, etten ole hengittänyt primääristi nenän kautta vuoden 1979 jälkeen.
Suun kautta hengittäminen on tyypillistä astmaatikoille ja allergikoille, joilla usein on nokka tukossa, eikä United Airways kuljeta ilmaa nenän kautta kuten aikataulukirjassa on oletettu. Aivot oppivat, että ilman on kuljettava suun kautta, eikä nenää tällöin käytetä edes niinä armoitettuina hetkinä, jolloin se on tukoksista vapaa.
Äitini oli vuosia sitten astmakurssilla ja siellä neuvottiin karun tehokas tapa hengittämisen uudelleenoppimiseksi: suun voi vaikka teipata kiinni. Tuolloin ajatuksesta kuullessani kauhistuin siksi paljon, että hyperventilaatio oli lähellä.
Vuosien kypsyttelyn jälkeen suun teippaaminen oli silti tietenkin juuri se idea, johon tartuin, kun puolisoni mainitsi kuorsaamisesta. Nerokasta! Koeluontoisesti teippasinkin suuni kiinni tässä etäpäivän kunniaksi, ja sujui ihan hyvin. En tukehtunut tai mitään. Ainakaan käsittääkseni. Luulen, että tietäisin, jos olisin.
Googlasin jopa sen verran, että hommalle on ilmeisesti jonkinlaista tieteellistäkin pohjaa, eikä kyseessä ole aivan sattumanvarainen sekopäinen ajatus.
Sitten ilmaantui yllättävä este: puoliso reagoi ajatukseeni aika lailla samoin kuin minä aikanaan. Hänestä kyse on nimenomaan sattumanvaraisesta sekopäisestä ajatuksesta. Ei kuulemma halua herätä aamulla kuolleen vaimon vierestä.
Niin, että jos jollakulla on ideoita siihen, miten voi illalla puolison huomaamatta teipata suunsa kiinni, kuulen mielelläni. Toistaiseksi ainoa mieleenjuolahtanut idea on se, jossa piirrän maalarinteippiin huulet; kekseliästä, mutta ei ehkä iltasuukon kestävää?
Ounastelen, että homma liittyy suurelta osin siihen, etten ole hengittänyt primääristi nenän kautta vuoden 1979 jälkeen.
Suun kautta hengittäminen on tyypillistä astmaatikoille ja allergikoille, joilla usein on nokka tukossa, eikä United Airways kuljeta ilmaa nenän kautta kuten aikataulukirjassa on oletettu. Aivot oppivat, että ilman on kuljettava suun kautta, eikä nenää tällöin käytetä edes niinä armoitettuina hetkinä, jolloin se on tukoksista vapaa.
Äitini oli vuosia sitten astmakurssilla ja siellä neuvottiin karun tehokas tapa hengittämisen uudelleenoppimiseksi: suun voi vaikka teipata kiinni. Tuolloin ajatuksesta kuullessani kauhistuin siksi paljon, että hyperventilaatio oli lähellä.
Vuosien kypsyttelyn jälkeen suun teippaaminen oli silti tietenkin juuri se idea, johon tartuin, kun puolisoni mainitsi kuorsaamisesta. Nerokasta! Koeluontoisesti teippasinkin suuni kiinni tässä etäpäivän kunniaksi, ja sujui ihan hyvin. En tukehtunut tai mitään. Ainakaan käsittääkseni. Luulen, että tietäisin, jos olisin.
Googlasin jopa sen verran, että hommalle on ilmeisesti jonkinlaista tieteellistäkin pohjaa, eikä kyseessä ole aivan sattumanvarainen sekopäinen ajatus.
Sitten ilmaantui yllättävä este: puoliso reagoi ajatukseeni aika lailla samoin kuin minä aikanaan. Hänestä kyse on nimenomaan sattumanvaraisesta sekopäisestä ajatuksesta. Ei kuulemma halua herätä aamulla kuolleen vaimon vierestä.
Niin, että jos jollakulla on ideoita siihen, miten voi illalla puolison huomaamatta teipata suunsa kiinni, kuulen mielelläni. Toistaiseksi ainoa mieleenjuolahtanut idea on se, jossa piirrän maalarinteippiin huulet; kekseliästä, mutta ei ehkä iltasuukon kestävää?
Suun teippaaminen kiinni! Jos nyt kerron tämän miehelleni, olen varma, että hän juoksee teippilaatikolle jo ennen kuin saan lauseen loppuun. Hänellä on nimittäin samantyyppinen ongelma. Minulla ei, koska en minä ole ikinä kuullut kenenkään täällä kuorsaavan.
VastaaPoista