Olen toiminut hammaskeijuna. Olen katsonut Black Mirroria ahdistumatta. Olen välttänyt prokrastinaatiota (sillä pakko on paras muusa.) Olen nukkunut tosi huonosti, mutta siitä huolimatta olen ollut iloinen. Olen nukkunut tosi huonosti, ja juuri siksi tuntenut maailman romahtavan ympärilläni. Olen päättänyt vähentää Facebookkaamista. Olen ollut huolissani koirasta monella eri tasolla. Olen saanut nimettömän tiedoksiannon siitä, että koira ulvoo päivisin (siinä yksi taso.) Olen kokenut talosta poistumisen ahdistavaksi, koska en tiedä, kuka pihalla vastaantulevista on nimim. "Väsynyt naapuri". Olen tuntenut häpeää siitä, että koiramme valvottaa naapuria. Olen saanut niitin syvälle kynnen alle, sellainen sattuu. Olen rikkonut pieniä sääntöjä. En ole katunut sitä. Olen silti pysähtynyt suojatien eteen, ja tuntenut siitä hyvää mieltä, koska haluan olla tyyppi, joka pysähtyy suojatien eteen. Olen lähettänyt eteenpäin neulomani sukat ja melkein pyytänyt sitä anteeksi.
En ole voinut kovin hyvin, mutta hetkittäin on tuntunut siltä, että en ole voinut niin hurjan huonostikaan.
Sattumien summana huomasin tänään että olet (salaa?) alkanut kirjoittaa taas neulonnan ohella muustakin. Joten luin sitten kaikki läpi kerralla ja moneen kohtaan olisi tehnyt mieli kommentoida tai ainakin nyökytellä hyväksyvästi, mutta totean nyt vaan tähän että mahtavaa että kirjoitat taas :) Oli ikävä sun juttuja.
VastaaPoistaOoh! No vähän salaa. Ehkä salaa itseltänikin, että ei tulisi semmoinen ylittämätön rima.
PoistaMutta en tiedä silti, onko tästä sulle mihinkään, koska en mä näemä kuitenkaan ihan niin paljoa kirjoita.
Joka tapauksessa: kiva, että löysit tänne!