6.09.2017

Heti meni poliittiseksi!

...vaikka piti olla henkilökohtaista. Mua varten. Ei lukijoita varten, koska Siinan kanssa voin mennä kaljallekin paasaamaan.

Tulisipa se hetki pian.

Mutta, mutta, mutta. Kävin työterveyslääkärillä ja terapeutilla. Voi olla, etten ole ihan terve. Olo on kiusaantunut (hyvä Liina! Onnistuit huijaamaan kahta ammattilaista! Miten meni noin niinku omasta mielestä?) ja samalla helpottunut (ahaa! Ei olekaan normaalia syyllistyä siitä, että puoliso kohtaa elämässään jotain minusta täysin riippumatonta harmia. Se voi liittyä siihen, etten ole ihan terve.)

Kyllä tällaisen sosiaalisen otuksen näkökulmasta lajitoverin tarjoama validointi on yllättävän tärkeä juttu. Hivelee otsalohkoa sisältäkäsin.

Välttelin muuten aika pitkään lääkärilläkäyntiä. Ajattelin, että hän sanoisi, että olen huomionkipeä ja pyytäisi siirtymään sivummalle resursseja tuhlaamasta.

Vasta myöhemmin tajusin, että voin olla sekä huomionkipeä että ... en ihan terve.

6 kommenttia

  1. Minä kävisin terapiassa viikottain hautaani saakka, jos se olisi ilmaista ja jos itselle sopivan terapeutin kuhunkin elämäntilanteeseen löytäisi sormia napsauttamalla. Koska näin ei ole, olen käynyt ammattilaisen juttusilla vain suuren tarpeen kohdatessa, mutta aina on auttanut. Kuulluksi tulemisen tarve on ihmisellä valtava. Ja mitä isommat ja raskaammat kelat päässä pyörivät, sitä kovempi tarve - ja usein sitä heikommin läheisillä riittää osaamista tai jaksamista olla hyvä kuuntelija, ainakaan jos viikko- tai kuukausitolkulla pyörittää niitä samoja. (Ja itse luultavasti haluaisin käydä terapiassa myös siksi, että olen niin selkärangaton ja huonosti itseohjautuva, että tarvitsisin jonkun antamaan minulle stressinhallintaa ja tunteidenkäsittelyä läksyksi, jotta ymmärtäisin rauhoittua tunteideni äärelle jo ennen kuin ne ahdistavat liiaksi.)

    Sitä paitsi sellaista ihmistä en ole tavannutkaan, joka tunne-elämältään olisi niin absoluuttisen balanssissa, ettei pienet terapiat tekisi välillä hyvää. Eli olet luultavasti ihan yhtä terve kuin kuka tahansa meistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ehkä se on noinkin. Mutta suhteessa itseeni en voi ihan hirveän hyvin, ja se on ehkä relevantein mittari terveydelle. Ainakin mielen-.

      Sit kun siihen lisätään pakko-oireita joiden kanssa olen tosin elänyt jo hulppeat 17 vuotta, mutta jotka ovat menossa huonompaan suuntaan, niin kaikkineen tää soppa tuntuu siltä, että haluaisin olla terveempi.

      Poista
    2. Näin kyllä suhdetta itseensä kannattaa huoltaa, se on ehkä ensisijaisin kaikista ihmissuhteistamme.

      Enkä nyt tarkoittanut kuulostaa siltä, etteikö olisi kannattanut mennä lääkäriin ja pyrkiä olemaan terveempi. Ehdottomasti kuulostaa siltä, että kannatti. Terapian suurena kannattajana olen vaan ehkä sitä mieltä, että aika paljon nykyistä useamman kannattaisi ja soisi olevan mahdollista mennä. Kynnys on usein aivan turhan korkea, henkisesti ja/tai taloudellisesti.

      Toivottavasti tulee olemaan valaisevaa, ja että haastavan ja helpottavan sisällön suhde on kohdallaan. Tsemiä.

      Poista
    3. Jep, ja sille ensisijaiselle ne muutkin rakentuvat.

      Tosin olen oikeastaan siinä tilassa, että haluaisin mielenterveyttä purkista, mielellään vielä niin, ettei tarvitse puhua kellekään ihmiselle :D En ole terapiasta ihan jäätävän innoissani mutta en halua tätäkään.

      Poista
  2. Se hetki kun menemme kaljalle paasaamaan on toivottavasti tosi pian!

    Olen tosi iloinen, että menit lääkäriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jospa se tästä nyt sitten. Sovitaan oitis paasausaika!

      Poista

Kahvinjuontipäiväkirja+ Blog design by labinastudio.